keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ylämäki alamäki

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, ja syy siihen on niinkin yksinkertainen, kuin läppärin hajoaminen. Kesä sitkuteltiin tabletilla, mutta ei sillä kyllä huvikseen mitään kirjoittele. Syksyn tullen oli nöyrryttävä läppärikauppaan, ja lapset ei muuten enää juo vettä tai mitään muutakaan koneen lähistöllä. Jos pikaisesti kelataan kesän yli, niin lomakiloilta säästyttiin, läpi kesän iloisesti treenattiin ja fiksusti syötiin Alku-ruokavaliopohjan mukaisesti ja -35 kilon rajapyykkikin juhlittiin armottomalla nettishoppailulla Fit4Youlta. Ei kai siinä mitään ihmeellistä. Mutta sitten päästäänkin syksyyn...

Työpaikalla eletään epävarmuudessa, se alkukesästä uhkailtu organisaatiomuutos toteutuu kuin toteutuukin vuoden alusta, ja tällä hetkellä kukaan ei tiedä mistään mitään. Ei tiedä kenen työt jatkuu, jatkuuko kaikilla, eikä työn suorituspaikastakaan ole tietoa, kun ei ole jatkumisestakaan. Stressasi ja ahdisti niin että ei maistunut edes treeni, puoliväkisin tuli kuitenkin käytyä muutama kerta viikkoon. Sen sijaan iltaherkuttelu alkoi taas maistua, eikä enää riittänytkään se pari palaa raakaa. Ihme kyllä paino ei karannut räjähdysmäiseen nousuun, vaikka siitä ihan varma olinkin.

Auton katsastus, seuraava jännitysnäytelmä. Korjauskehotus viasta, jonka korjaaminen saattoi maksaa ihan mitä tahansa. Maksoi 925€. Ka-ching! Joo olisi voinut maksaa yli kaksi tonnia pahimmassa tapauksessa, mutta silti meille aivan järkyttävä summa. Edeltävästi olikin laitettu takajarruja 700€ edestä. Ka-ching! Berberi tiukasti sohvan uumeniin, raps raps ja rousk rousk, ahdistusta puuduttelemaan. Ruokavalion pohjakin oli alkanut järistä, ei ollut niin turhan tarkkaa gluteenittomuuden suhteen ja maitotuotteitakin meni enenevässä määrin. Kappas vaan, ensimmäinen sinuiitti puoleen vuoteen. Tarkalleen ottaen sen jälkeen, kun huhtikuussa Alkuruokailun aloitin. Treenitauko lähentelee nyt vissiin kahta viikkoa, ja edelleen räkää nousee enemmän kuin ennättää niistää.

No, maanantaina, ensimmäisenä lomapäivänä ajelin hakemaan talvirenkaat appiukon autotallista 35 km:n päästä. Olin saanut illalla viestin, että "hyvin on nastoja jäljellä". Huh. Perille päästyäni siellä jo appi odotteli kirkkaassa päivänvalossa renkaiden kanssa. Ne oli ihan paskat. Ei kulutuspintaa juuri mitään, urat sakkorajoilla. Ei muuta kuin kiekot konttiin ja 35 km takaisin, suoraan Rengasparin pihaan. Uudet nastat, rengastyöt ja allelaitto 550€. Ka-ching! Epäilen että paine aivoverisuonissa kävi lähellä repeämisvaaraa.

Eli tilanne on se että "perse auki" on lievin mahdollinen ilmaus, mutta onneksi kauhistuksen takaa alkaa taas nousta vanha kaverini kiukku. Se on hyvä kiukku, se joka sanoo, että jos yhdestä päästä falskaa niin se ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki muutkin hanat pitää avata levälleen. Treenimaksut on maksettu ja salilla odottaa huippuporukka, kunhan töpseli vähän kuivuu niin sinne mars.

Samalla päivitin Alkuohjeet uusittuun versioon, johon on lisätty mm. vaihtoehtoisia kasvisproteiineja, vähän vaihtelua ja uusia ideoita ruokapöytään. Alkuryhmässä FB:ssa on menossa yleinen ryhtiliike, joten siihenkin on helppo lähteä völjyyn. Ja yksi ihana, viisas ystävä, joka tarjoilee realiteettiterapiaa vaikka 24/7. Syysmasismässäily toi takaisin kokonaiset 2,5 kiloa, joten nyt ihan pokkana vaan sorvin ääreen ja eteenpäin kuten hyväksi havaittu. Ja se että tunnusti rakkaalle koutsille syntinsä, vain vahvisti päättäväisyyttä. Kaupan päälle ymmärrystä ja tsemppiä. Niin ja sekin sopivasti motivoi, että pikkujouluihin ostettu ihana toppi on vähän tiukka.

Joululahjat on hankittu jo, ei stressiä niistä. Loppuvuoden budjetista treenit on hoidettu. Ruokaa on joka tapauksessa ostettava, joten jättämällä karkit kauppaan saa myös "pee aa" ostettua edelleen itselleen sopivaa ruokaa, ei tarvitse syödä skägää. Paitsi tämän aamun smoothie oli ihan hirveää skägää. Laadullisesti aivan bueno, ei siinä mitään, mutta maku ei ehkä häviä mielestä koskaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti