Haaveissa vainko oot mun?

Nimittäin voimantuotto maasta, jaloista, lantion ojennuksesta. Taas kerran yksi treeni, josta lähdin leka otsassa ja maani myyneenä, kun fakta on ettei käsillä jaksa nostaa määräänsä enempää ja edelleenkään ei tekniikka ole kohdallaan. Ikinä en oo kärsimätön ollut, mutta kyllä se vähän naista syö kun ei 4 kk:ssa ole push pressikään mennyt kuin alaspäin. Eikä se kyllä oikeesti oo edes mennyt alaspäin, mutta muhii samoissa painoissa koko ajan eikä etene. Vituttaa kun jaksaisi mutta ei osaa, ja intoa on enemmän kuin taitoa. 

Tekemällä oppii, joten eihän se korjaannu kuin menemällä aina vain uudestaan ja uudestaan. En usko että jonakin aamuna herään ja ihan vain itsestään hanskaan kaikki hommat. Mutta noissa nostoliikkeissä se varmaan kyrsii siksi niin paljon, kun kuvittelin että ne voisi olla mulle helpommasta päästä, kun treeneissä tehdään niin paljon myös sellaista jota en jaksa enkä osaa vielä pitkään aikaan reippaasti skaalaamatta. Voihan se toki olla että joku yö taika tapahtuu, mutta ainakin taannoin kun unissani hyppelin kepeitä, ilmavia jännehyppyjä 24" boksille, niin edelleen aamujumpassa piti tyytyä 20" ja hypyistä oli keveys kaukana, jysäyksestä kuulovaurioriski lähimpänä oleville. Näin myös unta, että yksi meidän ohjaajista jäi paparazzin kameraan poistuessaan hotellista Jennifer Lopezin kanssa. Näkyi tuo kuitenkin tänään(kin) salille jalkautuvan, eli tuskin on JLon miljoonissa kiinni. Joten olen skeptinen.

En tiedä onko keskeneräisyyden sietäminen helpompaa vai vaikeampaa lajissa, jossa kilpaillaan toisia vastaan, vai tämmöisessä jossa jokaisella on oma rimansa. Luulen että siihen on kuitenkin syy, että vasta vähän vanhempana tuonne ajauduin. Aiemmin se sietokyky oli vielä surkeampi, joten olisin varmaan jo häipynyt ovet paukkuen ja suu vaahdossa selittänyt kuinka se oli salin/välineiden/ohjaajien/taivaankappaleiden asentojen syy ettei siitä tullut mitään. Nyt tiedän että syy on tasan tarkkaan siinä, että minä olen vasta-alkaja. Niin se on. Minä opettelen, ja jonakin päivänä osaan. Elokuussa starttaa painonnostotekniikan intensiivikurssi ja kerkesin napata paikan, joten viimeistään sieltä taas uutta nostetta. Siihen asti jatketaan näissä tunnelmissa:

Paino jatkaa tasaisen verkkaisessa laskusuunnassa, vähän voi tulla kiire saada tavoiteltu kymppi täyteen kuun loppuun mennessä, mutta iiiihan sama kun suunta on kuitenkin alaspäin. Vähän voi projektia jarruttaa, kun gluteenittomasta leivonnasta on löytynyt varsinaisia helmiä. Ja kun vielä niin pizza kuin pullakin on huomattavasti perinteisiä versioita nopeampia ja helpompia. Mut hei, ostin juuri koko aikuisikäni pienimmät farkut, so fuck it! Yks pulla sinne tai tänne.