perjantai 19. helmikuuta 2016

Crossfittiä ja kiukuttelevia kakaroita

Niin se on kohta helmikuu hujahtanut, ja on rampin viimeinen viikko starttaa maanantaina. Sitten sitä pääsee todenteolla leikkiin mukaan. Maanantaina treenattiin thrustereita ja kerrattiin kippiä; siihen on tosin hieman vielä matkaa, saan ehkä 2-3 tahdonalaista nytkähdystä oikeaan suuntaan ja lopun ajan keinun kuin talipallo puun oksalla. Koska kuulemma pitää ottaa heti pari tavoitetta, ja ne kuulemma pitää olla ihan oikeita selkeitä tavoitteita eikä mikään "haluan että liikunnasta tulee hyvä olo" (koutsin mukaan ihan yhtä hyvä olo tulee kun mähöttää kotisohvalla Netflixin kanssa), niin minun ensimmäinen tavoitteeni on siis oppia hallitsemaan kippi. Sitä ennen on turha edes haaveilla muusta kontaktista rekkitangon kanssa. 



Keskiviikkona opeteltiin rinnallevetoa, tosin vielä ilman levytankoa ja sen sijaan pallon kanssa, meillä aloittelijoilla siis medball clean päivän harjoituksena. Eilisen teemana oli etukyykky, ja tunti oli täysin identtinen trial-viikon etukyykyn kanssa. Ensin tekniikkaopetus, sen jälkeen illan jumppana Death by ft. squat 20 min cap. Tuo protokolla siis tarkoittaa sitä, että ensimmäisellä minuutilla tehdään yksi etukyykky, loppuminuutti levätään. Toisella minuutilla kaksi, loput lepoa. Kolmannella kyykätään kolmesti jne. 20 minuuttiin asti aina toistoja lisäten, ja tietenkin mitä nopeampi olet, sitä kauemmin joka minuutilla lepäät. Kun tipahdat, lysti lähtee alusta seuraavalla alkavalla minuutilla, eli yksi toisto, lepo, jne. Otin tankoon vähän vähemmän kuin trial-viikolla, ja pääsin 13 täyttä kierrosta, mutta olin niin hidas että jouduin jatkamaan suoraan 14. kierrokselle. 16 peräkkäisen kyykyn jälkeen väänsin itkua ja valitin etten jaksa, ohjaaja tuli viereen kailottamaan että kyllä jaksat, jaksat jaksat, pumppaa pumppaa, alas ja takaisin ylös, vielä menee, vielä vielä.. Ja meni niitä 23 putkeen. 

En ikinä, IKINÄ yksin salilla treenatessa saa itseäni ajettua yhtä pitkälle kuin tuolla jo tämän alkeiskurssin aikana. Hyvin harvoin omin päin huhkiessa lopetin kunnolla failureen, vaikka sen kai pitäisi olla salitreenissäkin tavoite. Ei minulla pää anna jatkaa siinä vaiheessa kun kuvittelen olevani ihan finaalissa. Heti kun se ajatus tulee päähän että enempää ei mene, niin minä uskon sen. Tuolla työnnetään iloisesti  hymyillen mukavuusrajojen läpi ja pitkälle, ja se on se juttu joka tuossa minut koukuttaa, jos jokin.  Ja se, kun tukka tippuu noronaan hikeä vielä kotiovellakin, vielä naurattaa ohjaajien hyvät heitot ja oma surkeus. Lisäksi crossfit tekee elämästä jännää, kun ikinä ei tiedä mihin aamulla herätessä sattuu eniten.



Kotona elellään taas mielenkiintoisia aikoja, kun neiti A:lla pukkaa jotain 5-vuotisuhmaa. Tilasin H&M:ltä laatikollisen erilaisia housuja ja leggingsejä, kun neidillä on tällä hetkellä kahdet teryleenit joita kelpaa käyttää, kaikki muut "tuntuu pahalle!". No, onhan se pitkäsäärinen ja nuo 116-senttiset alkaa olla vähän rippikouluhousuja vaikkei hoikkaa vyötäröä puristakaan, joten tilattu on 122 cm ja parit 128-senttisetkin. Että ei ainakaan purista. Ja mitä tekee neiti A, joka yleensä paskat nakkaa siitä mitä sillä on päällä? Karjuu että kaikki on kamalan näköisiä, ja pyyhkii lattiat koko housukasalla. Pikkumies miekkoselle tilatut kledjut on liian isoja, ja neiti O:n mielestä kaikki 14 kpl Frozen-pikkareita on ihania. Niitä tähtihetkiä elämässä, kun tekisi mieli lukittautua parvekkeelle; murha mielessä makuupussissa aurinkotuoliin ja mukaan kartonki tupakkaa. Sen jälkeen ehkä, EHKÄ voisi semisti vähemmän kuuppaa kiristää. Sit kiristäisi keuhkoa. Vaihtelua olisi sekin. Eikä tästä kämpästä pääse pentujen kanssa tällä hetkellä pihalle ilman vähintään yhtä konserttia. Sitten kun itsella hitsaa kiinni ja alan aikuismaisesti huutaa takaisin, nämä väärinymmärretyt sielut parkuvat sitä kun niille huudetaan. Mihin nää vois palauttaa? 




Perheen pyynnöstä siemennäkkäri paistettu ennen iltavuoroon lähtöä, nyt uunissa pöhisee tästä blogista inspiroituneena väsätty bataatti-jauhelihavuoka. Ihan pilkulleen samalla ohjeella en tehnyt, joten jos tuo on hyvää tai edes syömäkelpoista, niin laitan sille omaan postauksen. Vissiin jotain lounaantynkääkin tässä pitäisi vielä värkätä, kävellen olen menossa mutta lähtöön vielä reilu 1,5 tuntia aikaa. Banaanilettuja vai kinkkumunakas, kas siinä pulma!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti