Tavoitteita treeniin ja vyötärölle

Ihanat vapaat loppusuoralla. On käyty pulkkamäessä joka päivä ("uuveftaan tiikalla!" sanoi mies miekkonen ensimmäisen laskun puolivälissä) ja palloiltu puistossa kun laskuinto hyytyy. Eipä me sen kummallisempia olla tehty, tavallista mutta mukavaa eloa. Jumppaankin kerkesin kaksi kertaa vapaiden aikana. Vähän on herkuteltukin, siinäkin pitäisi arkeen taas palata... Ja siitäpä pääseekin sujuvasti seuraavaan aiheeseen.

On rampilla sanottiin, että jo heti alussa kannattaa ottaa tavoitteita. Selkeitä tavoitteita, ei mitään epämääräistä. Minulla on tietysti valovuosia matkaa yhteen jos toiseenkin asiaan, mutta selkeästi vaikeimmat ja kaukaisimmat on kaikki mitä rekkitangolla tehdään. Edelleen sitkeässä istuva ylipaino ja ei mikään järkälemäinen yläkropan voimataso, olkapäiden harjoituksen puutteesta vielä rajallinen liikkuvuus ja tiukasti päässä oleva ajatus siitä ettei pysty eikä kykene, ovat iso haaste lähteä opettelemaan edes kippiä, saati siitä pidemmälle vietynä TTB:a tai CTB:a.  Tai tavallista leuanvetoakaan, eipä sillä.

Joten, ihan ensimmäinen tavoite on päästä uudestaan vauhtiin painonpudotuksen kanssa. 10-15 kiloa kun vielä saan pois, pääsen ihan kunnolla ja oikeasti tavoittelemaan suorituksia tangolla. Ja koska ainakaan minun tapauksessani ikävä kyllä tuo kilomäärä vaatii muutakin kuin pari syvempää otsanrypistystä vessanpöntöllä, niin samaan aikaan noita pudotellessa ennättää myös yläkropan voimataso lähteä kasvuun. Vaikka kuinka surkea paska treeneissä tällä hetkellä olenkin, niin kaikki liikkeet tuodaan jokaiselle sopivalle tasolle. Itseään vastaan siellä kilpaillaan, ja aina on varaa parantaa. Alussa kuitenkin lähdetään siitä, mihin rahkeet riittää. Tankotavoitteita alan siis laatia vasta siinä vaiheessa, kun painoa on lähtenyt vielä lisää. Kippiä kyllä silti harjoittelen koko ajan.

Olen nähnyt vasta pienen pintaraapaisun siitä, mitä kaikkea tämä treenimuoto voi sisältää, joten tavoitteita on vielä tässä vaiheessa hieman hankala itselleen asettaa. Jotain kuitenkin on jo parin ensimmäisten wodien perusteella noussut.

Eilisen wod oli

EMOM
12 box jumps
15/12 cal row
8 KBS 32/24 + 20 DU's

Boxit skaalasin askeltaen, soudettua sain juuri ja juuri 8-10 cal/kierros, kahvakuulaswingit meni 20 kilolla ja double undereista turha edes haaveilla vielä, joten siihen määrättiin 40 sinkkua. Ne meni kyllä. Lepoa ei kauheasti jäänyt, joten 7 kierroksen jälkeen oli enemmän nestettä hikenä lattialla kuin kropassa kiertämässä.

Tämän päivän wod oli

3 x 5/5 windmills

5 x 25 push-ups (skaalaus polvet maassa, tai kädet laatikolla)
      25 TTB (skaalaus kippi ja polvien nostot, tai sit-ups)

No, aikahan siinä kesken loppui vaikka kaiken skaalattuna tein, pääsin 4 täyttä kierrosta. Punnerrukset polvet maassa, ja istumaannousut ihan suosiolla. Tuulimyllyt tein 8 kg:n kahvakuulalla, joka oli hieman liian kevyt. Toisaalta 12 kg oli liikaa, oikealla kädellä jaksoin 4 toiston edestä sitä kannatella, vasemmalla en yhtään toistoa. Ensi kerralla menee 12 kilolla.

Melkein kaiken joudun vielä skaalaamaan, osan ehkä pitkäänkin. Tavoitteiksi voisi luetella, että saan vaikkapa vuoden päästä puolet niistä tehtyä Rx (kuten määrätty), ja kahden vuoden päästä kaikki. Mutta se on minusta epämääräinen, epäselvä tavoite. Joten olkoon tässä ensimmäiset:

- paino putoaa 10 kg
- boxille hypäten eikä askeltaen
- kippi hyvälle alulle (ei keinuvia talipalloja!)

Painonpudotuksen mottona edelleen "armon ja ilon kautta". Treenitavoitteiden kohdalla sopivampi lienee "hien ja tuskan kautta"? Näillä mennään, mitä on annettu. Aikaa kesäkuun loppuun, eli 4 kuukautta. 

Aika alkaa än yy tee NYT!

Tuplasuklaakeksit

En ole koskaan onnistunut tekemään oikeita Ämerikän cookieseja. Voi sulaa pellille, keksit liimaantuu yhteen ja laatta maistuu rasvaiselta ja palaneelta. Ruokavinkkejä metsästäessäni törmäsin Saksassa asuvan teksasilaistytön paleoblogiin, ja siitä se ajatus sitten lähti. Alkuperäinen resepti tässä, alla suomennettuna ja omilla kommenteilla höystettynä. Lisäksi jos olet paleopuristi, niin vaihdat tumman kaakaon ja suklaan raakaversioihin. Onneks en oo puristi. Joka tapauksessa viljaton ja maidoton tämä on, ja sisältää pähkinöiden hyvää.

Tuplasuklaakeksit

75 g mantelijauhoja (laitoin puolet manteli- ja puolet hasselpähkinäjauhoja)
32 g kookosjauhoja
48 g tummaa kaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa

98 g kookosöljyä
150 g kookossokeria (tavallisesta kaupasta löytyy ainakin CocoVin)

98 g mantelivoita (tästä alempana lisää)
1,5 tl vaniljauutetta (minä laitoin yhden vaniljatangon siemenet ja minusta oli riittävä)

1 suurehko kananmuna, huoneenlämpöinen

n. 170 g tummaa suklaata palasina

Suosittelen aloittamaan mantelivoin tekemisellä. Siitä löytyy monenlaista ohjetta, kuorineen, paahdettuna, suolattuna jne. Minä kaadoin miehen kauppareissulla valitsemat kuoritut mantelit (2 x 100 g) blenderiin ja käänsin nuppia. Jauhaminen kestää kauan ja blenderi kuumuu, pidä siis taukoja usein ja kaaputa samalla kulhon reunoille kiivennyt massa alas. Jauhautuessaan mantelit muuttuvat ensin rouheeksi, sitten soseeksi. Tässä vaiheessa lisäsin n. puolikkaan teelusikallisen kookosöljyä sekaan, eikä mennyt enää pitkään kun seos muuttui sileäksi tahnaksi. Jos teet yleiskoneella isomman satsin, poimi tässä vaiheessa erilleen säilöntään menevä osa, ja lisää blenderiin vaniljan siemenet tai uute. Pyöräytä vielä muutama kierros.

Sekoita kuiva-aineet keskenään ja siirrä kulho syrjään. Punnitse huoneenlämpöinen kookosöljy ja -sokeri, vatkaa niin kauan että ovat kunnolla sekaisin. Tämä voi kestää hetken. Lisää vaniljamaustettu mantelivoi, sekoita. Lisää jauhoseos erissä kuten perinteiseen taikinaan, ja lopuksi muna. Vatkaa hyvin. Viimeiseksi suklaamurut ja vielä pari vatkaimen pyöräytystä päälle.

Siirrä taikina jääkaappiin vähintään tunniksi, tai niin pitkäksi aikaa että massa on kylmä ja jähmeä. Taikina oli reilun 2 tunnin jääkaappikeikan jälkeen oudon irtonaista, ja kerkein jo mielessäni sadatella että mitähän mysliä tästä tulee. Kuitenkin muovautui käsissä ihan hyvin palloksi, ja pysyi läjässä paiston aikana ja sen jälkeen. Toisin kuin aiemmat voi-vehnäjauhokokeiluni.

Säädä uuni 175 asteeseen, pyörittele taikinasta suurehkoja palloja. Paina kämmenellä taikinapallo linttaan. Paista. Uunista tullut kuuma keksi on pehmeä ja hauras, ja maistuu taivaalliselta. Jäähtynyt ja hieman kuivempi keksi on aivan yhtä hyvää, joskin kaakaon maku nousee hieman äkäisempänä läpi. Ja kuiva se ei ole silloinkaan. ;)

Tästä tuli 14 isoa keksiä, ei tarvitse syödä edes kokonaista kerrallaan kun namihammas on jo tyytyväinen. Kuten mies niin kauniisti sanoi, kuva on kuin läjä paskaa lautasella. Läjä on kuitenkin merkillisesti huvennut...

Sunnuntaisoossi

Törmäsin ihanaan ja inspiroivaan My Heart Beets-blogiin ja hetihän sieltä valikoitui reseptiä kokeiluun. Suurin osa sisältää kauheasti erilaisia raaka-aineita, joiden saatavuus Suomessa ei välttämättä ole mallia "lähikauppa". Koska meillä yleensä tomaatti ja jauheliha maistuvat kaikille, oli pakko kokeilla "Sunday sauce"-reseptiä ihan välittömästi. Määrät eivät tosin täysin kohdanneet, joten laitan alle tuon oman sovellukseni tästä, alkuperäinen siis linkin takana.

400 g jauhelihaa
1 iso makea sipuli
4 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä paistamiseen

2 prk kuorittuja luomutomaatteja
suolaa
mustapippurirouhetta
paprikajauhetta
sipulijauhetta
valkosipulijauhetta
timjamia
basilikaa
fenkolinsiemeniä jauhettuna

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää jauheliha ja ruskista. Mausta. Lisää tomaattisäilykkeet kattilaan. Sen jälkeen tarvitaan vain aikaa. Tämäkin pienehkö määrä muhi hiljaisella lämmöllä kolmatta tuntia. Määrästä söisi viisihenkin perhe vain yhden kerran, jos kaikki söisivät täysiä annoksia, joten suoraan sanottuna kannattaa kerralla tehdä todella reilusti, alkuperäisen reseptin mittasuhteilla. Meillä tästä nyt jäi hieman huomisellekin, kun varsinkin tytöt syö ihan linnun annoksia. Hyvää se oli, mutta sitä oli aivan liian vähän!

Kaveriksi pastaa tai nuudeleita, jos niitä syö. Minulle upposi porkkanasuikaleiden kanssa, enkä jäänyt kaipaamaan muuta lisuketta. Myös kesäkurpitsapasta toimisi varmaan tosi hyvin tämän kanssa. Ja innolla odottelen, jos tuota jenkkien hehkuttamaa spagettikurpitsaa joskus näilläkin leveyksillä nähtäsiin. Niin ja myös bataattimuussi voisi olla herkkua tämän kanssa!

Paleojäätelö

Tämä on hyvää, maidotonta, ilman lisättyä sokeria, helppoa ja - no, todella hyvää! Maistuu ainakin meillä niin isoille kuin pienillekin. Toistaiseksi ollaan kokeiltu vain suklaisena, mutta tätähän voisi maustaa marjoilla, vaniljatangolla tai -uutteella - mitä nyt keksiikään kokeilla! 

Banaaneja (mahdollisimman kypsiä)
Kookosmaitoa
Kaakaojauhetta (minulla tässä Green&Black's Organic, jos haluaisi täysin paleoon sopivaa, pitäisi käyttää raakakaakaota ja esim. kaakaonibsejä)

Viipaloi banaanit ja laita pakastimeen mieluiten yön yli, pidempikään aika ei ole haitallista. Nakkele jäiset viipaleet blenderiin ja odota. Jauhautuessaan jäinen banaani muuttuu liisterimäiseksi ja vähän ällön näköiseksi, odota vielä ja anna blenderin soida. Kun banaani on kokonaan jauhautunut, lisää joukkoon muutama ruokalusikallinen kookosmaitoa ja muutama teelusikallinen kaakaojauhetta, ja sekoita vielä hetki. Heti syötynä koostumus on melko notkea, jos haluaa kokeilla pyöritellä palloja, koko seos kannattaa pakastaa vielä hetkeksi.

Määristä on vaikea sanoa paljonko tarvitaan, mutta kyllä 2-3 banaania kannattaa ainakin laittaa jos syöjiä on useampi, ja silloinkin annokset on todella kokoluokkaa "jälkiruoka". Kuvassa Iittalan Kartio-lasi hieman yli puolillaan, ja koko massasta tuli neljä annosta. Tätä nyt ei varsinaisesti voi tyriä, joten määriä voi kokeilla vaihdella. Tuskin jää syömättä!

Bataatti-jauhelihavuoka

Alkuun varoitus; tästä tuli todella kosteaa ja rasvaista. Kuulemma paranee yön yli levätessään, mutta tuo nestemäärä ei tuosta kyllä yön yli katoa minnekään. Joten saa vapaasti käyttää vähemmän kastike-aineksia, jos haluaa kuivempaa. Myös jauheliha voi olla vähärasvaisempaa, tässä koevedoksessa oli tarjouslaarin 9,5 % nauta-sika.

1,5 isohkoa bataattia
400 g jauhelihaa
1-2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 prk tomaattimurskaa (tässä chili)
2 rkl kookosöljyä (tai voi, jos haluaa maitotuotteita käyttää)
1 prk (luomu)kookosmaitoa
2 rkl mantelijauhoa (voi käyttää kookos- tai vehnäjauhoa)

Kuori ja viipaloi bataatti n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuullota sipuli ja valkosipuli, ruskista jauheliha. Lisää tomaattimurska, mausta hyvin ja anna hetki muhia pannulla. Siirrä odottamaan. Sulata kookosöljy, lisää mantelijauhot ja sekoittele hetki. Tämä ei tästä juurikaan suurustu vehnäjauhoon verrattuna. Lisää kookosmaito, anna kiehua hetki koko ajan sekoittaen. Lado vuokaan alimmaiseksi bataatti, päälle 1/3 jauhelihakastikkeesta ja 1/3 valkokastikkeesta. Uusi kerros bataattia ja kastikkeita. Kootaan siis, kuten lasagne. Päälle ja väliin voi halutessaan laittaa vaikka juustoraastetta, minulla on tarkoituksella maidoton.

200-225 asteisessa uunissa n. tunti. Bataatti kypsyy nopeammin kuin peruna. Chili taittaa bataatin makeutta, ja tässä ei kookos yllättävä kyllä maistu yhtä vahvasti kuin mitä tuoksu antaisi ymmärtää.

Crossfittiä ja kiukuttelevia kakaroita

Niin se on kohta helmikuu hujahtanut, ja on rampin viimeinen viikko starttaa maanantaina. Sitten sitä pääsee todenteolla leikkiin mukaan. Maanantaina treenattiin thrustereita ja kerrattiin kippiä; siihen on tosin hieman vielä matkaa, saan ehkä 2-3 tahdonalaista nytkähdystä oikeaan suuntaan ja lopun ajan keinun kuin talipallo puun oksalla. Koska kuulemma pitää ottaa heti pari tavoitetta, ja ne kuulemma pitää olla ihan oikeita selkeitä tavoitteita eikä mikään "haluan että liikunnasta tulee hyvä olo" (koutsin mukaan ihan yhtä hyvä olo tulee kun mähöttää kotisohvalla Netflixin kanssa), niin minun ensimmäinen tavoitteeni on siis oppia hallitsemaan kippi. Sitä ennen on turha edes haaveilla muusta kontaktista rekkitangon kanssa. 

Keskiviikkona opeteltiin rinnallevetoa, tosin vielä ilman levytankoa ja sen sijaan pallon kanssa, meillä aloittelijoilla siis medball clean päivän harjoituksena. Eilisen teemana oli etukyykky, ja tunti oli täysin identtinen trial-viikon etukyykyn kanssa. Ensin tekniikkaopetus, sen jälkeen illan jumppana Death by ft. squat 20 min cap. Tuo protokolla siis tarkoittaa sitä, että ensimmäisellä minuutilla tehdään yksi etukyykky, loppuminuutti levätään. Toisella minuutilla kaksi, loput lepoa. Kolmannella kyykätään kolmesti jne. 20 minuuttiin asti aina toistoja lisäten, ja tietenkin mitä nopeampi olet, sitä kauemmin joka minuutilla lepäät. Kun tipahdat, lysti lähtee alusta seuraavalla alkavalla minuutilla, eli yksi toisto, lepo, jne. Otin tankoon vähän vähemmän kuin trial-viikolla, ja pääsin 13 täyttä kierrosta, mutta olin niin hidas että jouduin jatkamaan suoraan 14. kierrokselle. 16 peräkkäisen kyykyn jälkeen väänsin itkua ja valitin etten jaksa, ohjaaja tuli viereen kailottamaan että kyllä jaksat, jaksat jaksat, pumppaa pumppaa, alas ja takaisin ylös, vielä menee, vielä vielä.. Ja meni niitä 23 putkeen. 

En ikinä, IKINÄ yksin salilla treenatessa saa itseäni ajettua yhtä pitkälle kuin tuolla jo tämän alkeiskurssin aikana. Hyvin harvoin omin päin huhkiessa lopetin kunnolla failureen, vaikka sen kai pitäisi olla salitreenissäkin tavoite. Ei minulla pää anna jatkaa siinä vaiheessa kun kuvittelen olevani ihan finaalissa. Heti kun se ajatus tulee päähän että enempää ei mene, niin minä uskon sen. Tuolla työnnetään iloisesti  hymyillen mukavuusrajojen läpi ja pitkälle, ja se on se juttu joka tuossa minut koukuttaa, jos jokin.  Ja se, kun tukka tippuu noronaan hikeä vielä kotiovellakin, vielä naurattaa ohjaajien hyvät heitot ja oma surkeus. Lisäksi crossfit tekee elämästä jännää, kun ikinä ei tiedä mihin aamulla herätessä sattuu eniten.

Kotona elellään taas mielenkiintoisia aikoja, kun neiti A:lla pukkaa jotain 5-vuotisuhmaa. Tilasin H&M:ltä laatikollisen erilaisia housuja ja leggingsejä, kun neidillä on tällä hetkellä kahdet teryleenit joita kelpaa käyttää, kaikki muut "tuntuu pahalle!". No, onhan se pitkäsäärinen ja nuo 116-senttiset alkaa olla vähän rippikouluhousuja vaikkei hoikkaa vyötäröä puristakaan, joten tilattu on 122 cm ja parit 128-senttisetkin. Että ei ainakaan purista. Ja mitä tekee neiti A, joka yleensä paskat nakkaa siitä mitä sillä on päällä? Karjuu että kaikki on kamalan näköisiä, ja pyyhkii lattiat koko housukasalla. Pikkumies miekkoselle tilatut kledjut on liian isoja, ja neiti O:n mielestä kaikki 14 kpl Frozen-pikkareita on ihania. Niitä tähtihetkiä elämässä, kun tekisi mieli lukittautua parvekkeelle; murha mielessä makuupussissa aurinkotuoliin ja mukaan kartonki tupakkaa. Sen jälkeen ehkä, EHKÄ voisi semisti vähemmän kuuppaa kiristää. Sit kiristäisi keuhkoa. Vaihtelua olisi sekin. Eikä tästä kämpästä pääse pentujen kanssa tällä hetkellä pihalle ilman vähintään yhtä konserttia. Sitten kun itsella hitsaa kiinni ja alan aikuismaisesti huutaa takaisin, nämä väärinymmärretyt sielut parkuvat sitä kun niille huudetaan. Mihin nää vois palauttaa? 

Perheen pyynnöstä siemennäkkäri paistettu ennen iltavuoroon lähtöä, nyt uunissa pöhisee tästä blogista inspiroituneena väsätty bataatti-jauhelihavuoka. Ihan pilkulleen samalla ohjeella en tehnyt, joten jos tuo on hyvää tai edes syömäkelpoista, niin laitan sille omaan postauksen. Vissiin jotain lounaantynkääkin tässä pitäisi vielä värkätä, kävellen olen menossa mutta lähtöön vielä reilu 1,5 tuntia aikaa. Banaanilettuja vai kinkkumunakas, kas siinä pulma!

Kokeilevan kokin ruokapäiväkirja

Tässäpä päivän ruokailut.

Aamupala: Neiti O ja herra A tahtoivat banaanilettuja, ja niitä myös saivat. Neiti A:lla mahatauti, joten ei halunnut vielä mitään, söi myöhemmin mysliä, jogurttia ja mustikoita. Lautaset palautuivat tyhjinä. Koska meillä oli aamusta vähän kiire, paistelin letut vain lapsille, ja itse söin myöhemmin siemennäkkäriä ja ne pari lusikallista mustikoita, jotka lapsilta jäi. Teetä kokeilin makeuttaa luomukookossokerilla, jota eilen ostin. Tuoksu ja ulkonäkö on hyvin ruokosokerimainen, tosi kevyellä kädellä ripottelin enkä kovin dramaattista vaikutusta huomannut, mutta kyllä tämä näinkin juotua tuli. Näkkäri oli ihanaa, lapsetkin sitä maistoivat, mutta ei ainakaan vielä lyönyt ihan läpi. Eipä haittaa, jää minulle enemmän...

Lounas: Neiti O ja herra A ruokailivat tänään päiväkodissa, neiti A:lla sen sijaan oli sairaspäivä kotona. Lounaalle paistettiin hyvin yksinkertaisia jauhelihapihvejä; vain liha, kananmuna ja mausteet, öljykäsin taputtelu pannulle. Neiti A söi pienen annoksen pastan kanssa, allekirjoittanut hieman reippaammin salaatin ja bataattiranskalaisten kanssa. Ranskalaisten kanssa maistui tulinen guacamole.

Välipala: Muu perhe söi päivälliseksi possun sisäfilettä, perunoita ja salaattia, minä söin (vähän reilu tunti ennen treeniä) yhden annoksen chiavanukasta ja puolikkaan banaanin. Koostumus oli vieras ja jotenkin ällöttävä, maussa ei mitään vikaa, joten eiköhän tuohon totu jos ei muita välipaloja keksi. Lapset maistelivat ruokaa odotellessaan uudestaan siemennäkkäriä, ja nyt se yllättäen tytöille maistuikin. Miekkosen mielestä oli "äkäshtä", eli toisin sanoen ei pitänyt siitä. Sivumennen sanoen asian vierestä, treeni meni ihan ok, ihan satanen lasissa-tunnelmaan en päässyt, mutta se tuskin oli ruoasta kiinni. Ilahduttavaa oli se, että tänään kerrattiin viime viikolla väliin jääneen tunnin asia, eli nyt en ole enää ollenkaan jäljessä!

Päivällinen/iltapala: Treenin jälkeen söin sitä samaa possua kuin muu perhe aiemmin, sen kaveriksi tuli inkivääri-mandariinimaustettuja porkkanoita (NIIN HYVIÄ!!), salaattia ja siemennäkkäriä. Vielä fiilistelen jaksaisinko syödä pienen hedelmäsalaatin, tuossa olisi se välipalalta jäänyt puolikas banaani ja päärynä tyrkyllä. Ruoasta vain tuli sellainen mukavasti täysi olo, että ei kauheasti tekisi enää mitään mielikään. Jos en olisi ruokavammainen, niin palanen tummaa suklaata täydentäisi leppoisan olotilan. Mutta kun olen ruokavammainen, niin koko levyhän siinä touhussa lipsahtaisi kuitenkin.

 Rääppeitä jäi joka lajista reilusti, eli huomisen eväätkin reilassa!

Suklaa-kookos chiavanukas

Iltiksen ruokapalstan inspiroimana oma sovellukseni välipalaksi tai vaikkapa jälkiruoaksi. 3-4 annosta.

1 kypsä banaani
400 ml luomukookosmaitoa
1 dl chiasiemeniä
4 rkl raaka- tai tummaa kaakaojauhetta

Soseuta banaani sauvasekoittimella, lisää kookosmaito, chiasiemenet ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään puoleksi tunniksi. Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa marjojen kanssa. Näyttää kauhealta ja alkuun suutuntuma on outo, mutta kyllä se alas meni ja lopulta myös tehtävänsä täytti. 

Guacamole

Tällä ohjeella tulee n. 2 dl valmista guacamolea, valkosipuli maistuu aika ärhäkästi, joten vähennä jos et sen mausta pidä.

1 kypsä avokado
1 lime
1 tomaatti
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
1 jalapeno
suolaa
mustapippuria

Halkaise avokado ja kaavi sisältö kuppiin. Purista päälle yhden limen mehu, ja muussaa haarukalla niin hienoksi tai karkeaksi kuin oma maku mielii. Tyhjennä tomaatista siemenet ja kuutioi kulhoon. Silppua tai raasta sipuli ja valkosipuli. Kuutioi jalapeno. Minulla oli jalapenosäilykepurkki jääkaapissa, joten silppusin muutaman viipaleen purkista. Ripaus suolaa ja mustapippuria. Anna maustua jääkaapissa.

Siemennäkkäri

Siemennäkkäriin löytyy hurja määrä ohjeita, osa sisältää myös gluteenia. Tämä versio on gluteeniton, maidoton ja munaton. Annos on yksi pellillinen, ja tämä on sitten todella energiatiheää, joten painoa pudottavia suositellaan napsimaan maltilla.

1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl salaattisiemensekoitusta (sis. auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä)

0,5 dl chiasiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

2 dl kiehuvaa vettä

1 tl suolaa

Sekoitetaan kaikki ainekset kulhossa, ja painellaan leivinpaperin päälle pellille, mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi. Paistetaan 175 asteessa 50-60 minuuttia. 

Maku on sopivan suolainen ja mukavan paahtunut. Toimii hyvin vaikkapa aamupalaleipänä, eikä voita todellakaan tarvita!

Banaaniletut

2 annosta:

1 iso banaani

2 free range-munaa

ripaus kanelia

Kookosöljyä (luomu) paistamiseen, yhteen isoon lettuun olen käyttänyt 1/4 teelusikallista ja sillä on jaksanut paistua tarttumatta pannuun kiinni.

Ohjeella tulee neljä isoa lettua, tai reilu pino pikkulettuja. Meillä tästä määrästä on syönyt kaksi ihmistä, isot ja pienet. Letut ovat maidottomia ja gluteenittomia, ja meidän ainoa sormiruokailija herra A söi näitä vauvana ensimmäisten kiinteiden ruokien joukossa, silloinkin hyvällä ruokahalulla

Nopeaa, helppoa ja täyttävää!

Haparoiva crossfitin alku ja kokeileva keittiö

No, kauan odotettu on ramp alkoi viikko sitten. Edellisellä viikolla olin pari päivää kuumeessa, ja edelleen olo aika puolikuntoinen kurssin alkaessa, mutta menin kuitenkin paikalle. Sain ohjeet kuinka keventää treeniä, mutta olihan se silti melkoinen muistinvirkistys, kun kädet vatkasi hervottomana ja syketaajuus 200 vielä vartti viimeisen burpeen jälkeen. Jes, tätä lisää! 

Niinhän sitä äkkinäinen luuli. Tiistai-keskiviikkoyönä kuume nousi uudestaan horkan kanssa, ja edellisviikkoinen näytelmä näyteltiin alusta uudelleen. Soitin hädissäni ohjaajalle, että näin tässä taas kävi, mutta onneksi rauhoitteli kertomalla että ensimmäisen viikon asiat on tuttuja trial-viikon käyneille. En siis jäänyt pahasti jälkeen, mutta kyllä se silti harmittaa hirveästi. Edelleen kurkku on karhea ja nenä on täynnä tavaraa, onneksi nenäkannua saa käyttää rajattomasti ja sillä kyllä helpottaa tosi nopeasti ja saa olla jonkun tunnin aika rauhassa. Huomenna jatkuu treenit, ja aion kyllä kohtaloa uhmaten olla paikalla, teenpähän sitten vaikka taas hieman kevennetysti, pääasia että saan tarvittavat opit, jotta pääsen kurssin jälkeen oikeasti treeneihin mukaan!

Ruokapuolesta. No, minulla tuottaa hieman ongelmia tuo aiemmin kovasti ylistämäni mealpreppaus. Ongelma tulee siinä, että kun tekee illalla 4 x 2 lämmintä ateriaa, niin viimeisiä annoksia syö viidentenä päivänä. Suoraan sanottuna niin vanhan ruoan syöminen on ällöttävää, ja varsinkin kana-aterioita on joskus mennyt roskiinkin, kulkematta gi-kanavan kautta. Toinen ongelma on se, että kevyillä aterioilla ja pienillä välipaloilla ruokavälien venyminen voi olla tuhoisaa. Kun pääsee syömään, on niin kova nälkä että sen annoksen hotkaisee salamana, ja vielä tekisi mieli syödä se astiakin. 

Tässä auttaa etukäteen valmistautuminen, eli protskupatukka tai jauheannos shakerissa, ja molemmat kulkee kätevästi repussa mukana töissä ja muuallakin. Silti ruokavälit ei aina toteudu järkevästi, ja ongelma kertautuu päivän aikana, kun puolet päivän aterioista pitäisi tunkea mahaan tunnin välein ja juuri ennen nukkumaanmenoa; treenipäivinä siellä kelluu palkkarikin odottelemassa, eikä heti treenin päälle tee mieli kovin raskaasti syödä. Vuorotyöläisen ongelmia? Ehkä. First World Problems? No aivan ehdottomasti. Kuitenkin kyseessä on sen verran usein toistuva ongelma, että sille täytyy yrittää tehdä jotakin.

Aiemmista ruokavalio- ja ihmedieettikokeiluistani vhh ja paleo on molemmat olleet sellaisia, joilla nälkä pysyy ruokavalinnoista riippuen aamusta iltaan poissa, ja on jopa muistutettava itseään syömisestä. Viimeksimainittu on myös sisällöltään hyvin puhdas ja luonnollinen tapa syödä, joten olen ottanut sen takaisin ohjelmaan. En orjallisena, mutta suuntaa-antavana. Ajatuksena olisi nyt jonkin aikaa jakaa päivän syötävät harvemmille kerroille, mutta tuhdimmille sisällöille. Mealpreppausta voi ja kannattaa edelleen harrastaa, eli tehdä keittoja, patoja, paisteja ja muita isompia eriä ruokaa, ja täydentää niitä sitten tuoreilla salaateilla ja muilla sopivilla lisukkeilla seuraavana päivänä. Ehdotonta plussaa myös siitä, että toisin kuin keinomakeutettuja light-tuotteita ja muuta hyvin niukkaenergistä ja prosessoitua, näitä ruokia todellakin voi hyvillä mielin antaa myös lapsille. Ei erillisiä ruokia, ei päällekkäistä kokkaamista eikä kaksinkertaista kauppalaskua. 

Aamu aloitettiinkin banaani-mustikkaletuilla, ja enemmänkin olisi mennyt pienille luolaihmisille. Samoin eilinen banaanijäätelö teki kauppansa. Juuri otin uunista siemennäkkärin, ensimmäinen kokeiluerä vaikuttaa varsin lupaavalta! Hieman liian haurasta on, repeilee ja aika paljon tuli hävikkiä kun rapisi murusina pellille. Maku on kyllä kohdallaan, eiköhän tätä tehdä toistekin!

Aamulla teen chiavanukkaan jääkaappiin tekeytymään, kun siitäkin hyvänkuuloisen ohjeen löysin. Toimittaa välipalan virkaa allekirjoittaneelle ja alamittaisille. Possun sisukka ja naudan jauheliha odottelee kylmässä; toisesta tulee hyvä kaveri salaatille, toisesta pihvejä bataattiranskalaisille. Kummastakin odotetaan jäävän jämiä seuraavalle päivälle, jolloin niistä voi tuunata jotain muuta. Katsotaan mitä tapahtuu. Mielenkiinnolla odotan myös, voisiko maito- ja viljatuotteiden rajoittamisella olla edullisia vaikutuksia tämän kohta krooniselta tuntuvan nuhan voittamiseen. Lisäpisteet siitä, että jo pelkästään pienten uudistusten ajatteleminen tekee iloiseksi, eikä herkkuhammasta kolota poikkeuksellisesti tippaakaan!