Ja koska olen ollut niin, NIIN kiltti tyttö, niin saattaa olla että pikkujoulupukki tuo mulle elämäni ensimmäiset Dromet. Ainakin mikäli posti kulkee lakkoilun välissä...
Pikkujoulut oli hilpeät ja hapokkaat, meni omalta osalta ilman perinteisiä kännimokia, ja sukkiksetkin säilyi ehjänä. Ikävä kyllä ei tullut otettua kokovartalokuvaa, mutta 40-50-luvun hengessä mentiin. Mukana geimeissä ihana työkaveri, joka on keväästä asti mua houkutellut ja psyykannut kokeilemaan crossfittiä. Hänen ansiostaan sainkin napattua ilmaisen testiviikon lajin parissa joulukuun alkupuolella, ja jos se on niin kivaa kuin kuvittelen, kutsuu helmikuun on ramp!
Pitkästä aikaa kivojen bileiden lisäksi myös viikonloppuinen lapsivapaa tuli niin tarpeeseen. Paukutettiin pleikkaa aamuyöhön asti ja silmäpussien koko vapaasta huolimatta jokseenkin vakio. Tänä aamuna armotta aamuvuoroon. Seisoin aamulla varmaan tunnin suihkussa ja kiljuin äänettömästi, että mä en pysty tähän! Mut niin vain kellokortti kävi työpaikan ovesa ihan ajallaan, ja hommat hoitui. Alkavalla viikolla lasten traumakoulutus, siinä yhdistyykin kaksi asiaa joissa mennään kovaa ja kauas mukavuusalueelta. Mulle lapsipotilaat on pelottavinta mitä on, ja sit vielä jos niille on sattunut jotain pahempaa. Mut se tässä työssä onkin parasta, että mukavuusalueelta on jatkuvasti poistuttava. Ja sityhtäkkiä huomaakin, että ängstäsi ihan turhaan ja taas on oppinut aivan helvetisti uutta. Työporukka on mieletön.
Kohta taas mealpreppingin pariin ja uuteen viikkoon. Nyt ei voi edes sanoa että uudella innolla, koska se ei ole välissä mihinkään kadonnutkaan. Tässä melkeinpä alkais jo uskaltaa sanoa, että muutos tuntuu koko ajan kestävämmältä.
It's only rock'n'roll (and victory rolls!) - but we like it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti