Blogien yhdistäminen

Kesällä projektini otti hieman takapakkia, repsahtelu jäi päälle ja treeni-intokin oli laantumaan päin. Tällä kertaa kuitenkin sain itseni jälleen niskalenkkiin nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja olen tällä hetkellä hakemassa lisämotivaatiota ja vauhtia Fitfarmin Bikini Challengessa, joka on siis 10 viikkoa kestävä intensiivinen valmennus. Aloitin toisella alustalla blogia aiheesta, mutta koska se on jollakin tapaa väärä ympäristö minulla ja hajatelmilleni, niin teenpä nyt niin, että kokoan ne siellä kirjoitetut postaukset yhteen ja tuon tänne. Jatketaan täällä toistaiseksi. Toivottavasti te, jotka tätä kesällä luitte, löydätte vielä takaisin!

Tässäpä tarinan jatko heinäkuun lopusta tähän päivään


...dust yourself off and try again (11.10.2015)

Puolitoista vuotta sitten oli katsottava peiliin ja todettava, että jotain tarvitsee tehdä, ja vauhdilla. Hätäensiapu löytyi Fitfarmin ensimmäistä kertaa vedetystä Supersize superdieetti-valmennuksesta, joka on suunnattu vähintään 20 kiloa pudottaville. Hurja startti 18 kilon pudotuksella, sen jälkeen hurja syöksykierre, melkein puolet pudotetusta kertyi nopeasti takaisin. Epätoivon vimmalla seuraavaan nettivalmennukseen, ja Bodycampin Ms. Fitness Bikini Challengella uuteen nousuun. Sen jälkeen henkilökohtainen ruokaohjelma, treenipuoli omalla vastuulla. Hirmuista tsemppiä, löysäilyä, uutta nousua, lipsumisia ja kompurointia... Erona entiseen se, että onneksi nyt syöksykierteet on jääneet aiempaa lyhyemmiksi. Voitolla ei silti vielä olla, ja on myönnettävä ettei tämä vieläkään täysin omin voimin onnistu.

Onneksi nykyään on kaikenmaailman fitness- ja muuta elämäntapavalmennusta netti pullollaan, ja käännyin jälleen vanhan, tutun ja hyväksi havaitun Fitfarmin puoleen. Huomenna starttaa 10 viikkoa kestävä Bikini Challenge! Biksumirriä ei tästä kolmen raskauden ja kolmekymmenvuotisen löysäilyn venyttämästä ruhosta 10 viikossa saa, se on selvä, mutta toivonkin tästä ensisijaisesti uutta tsemppiä ja lisämotivaatiota jatkaa tiellä, jonka tiedän oikeaksi. Mieli ei vain kaikkina päivinä sitä vielä muista.

Olen työstänyt tätä painoasiaa nyt sen 1,5 vuotta. Lihomisen syitä, ajatusvinksahduksia väärien valintojen taustalla. Olen aloittanut aiheesta sen seitsemän blogia, tiukassa paikassa jättänyt kesken, enkä enää jaksa enkä toisaalta koe tarpeelliseksikaan velloa menneissä enempää. Tunnistan nyt aiempaa paremmin ajatusketjuja ja todellisia tarpeita mässyhimojen ja sohvallamakaamishoukutusten taustalla, ja on syytä keskittyä miettimään kuinka ne jatkossa aiempaa terävämmin selätetään. Suunta on eteenpäin, ja toki vaa'alla, vaatekoossa ja mittanauhassa myös alaspäin. Kiire on poissa, ja matkalla on koko ajan enemmän ja enemmän väliä.

Valmistautumista (11.10.2015) 

Aamusta siis täyttä rokkenrollia uudessa valmennuksessa. Varaslähtöä sen verran, että mealprepping part. 1 suoritettu, pilkkomalla kasvikset valmiiksi. Ideana olisi ennättää huomenna sekä salille, että kokkaamaan seuraavan 4 päivän ruoat purkituskuntoon. Tämä siis siinä sivussa, kun tehdään tavalliset kotihommat lasten kanssa. Ukko on onneksi koko ensi viikon lomalla. 

Ensimmäisen viikon ruoka- ja treeniohjelmat aukesikin heti nähtäväksi, ja jos sama linja jatkuu koko 10 viikkoa niin ainakin tarakka tulee muotoutumaan mukavasti. Loppuviikosta alkaa yövuorot, pitää kysellä ajoissa foorumilta vinkkejä kuinka syömiset kannattaa rytmittää, ja missä välissä uskaltaa käydä treenaamassa ettei pumppu laukea... Mukavasti ryhmässä on porukkaa myös omalta paikkakunnalta, keksittiinkin saman tien että pyydetään paikalliselta Fitfarmin pt:ltä hinta ja aika kimppatreenien vetämiselle. Ihana olisi päästä myös Tampereen yhteismiittiin, kunhan nyt jossain vaiheessa sen ajankohta paljastuu.

Treeniä tämä sisältää paljon, käyntikertojen määrässä mitaten lähes tuplasti sen mitä nyt teen. Mutta positiivista on se, että treenit on varsin tiiviitä ja napakoita kokonaisuuksia. Eiköhän se siitä, kun salilla menee vähemmän aikaa. Ja joitakin voi silloin tällöin soveltaa myös kotitreeniksi. Tosin onhan se salireissu "omaa aikaa". Erakko ja osa-aikamisantrooppi nauttii kun ei tarvitse olla läsnä, ei kuunnella eikä puhua kenenkään kanssa. Ja toisaalta salille voi mennä myös niin myöhään illalla että lapset ovat jo nukkumassa, joten kaikki kerrat ei sitten ole siitäkään yhteisestä ajasta pois. Järjestelykysymyksiähän nämä vain ovat, viitseliäisyydestä kiinni.

Kummempaa henkistä orientoitumista tämä nyt ei tässä vaiheessa vaadi. Minä tiedän jo mitä on edessä, olen ollut siellä ennenkin. Välillä voittanut, välillä hävinnyt. Sen taistelun, kun dieettiväsymys ja jonkinlainen kapina puskee päälle, tulee halu "palkita" itseään niillä suurimmilla herkuilla, tulee liuta tekosyitä miksi justnyttänääneikoskaan voi mennä salille. Alussahan sitä aina on kuin Euroopan omistaja, lähtee taipaleelle takki auki ja sipulit kainaloissa. Yritän jo katsella eteenpäin siihen ensimmäiseen motivaationnotkahdukseen. Että olisi valmiina luu kurkkuun lyötäväksi, kun se tulee. Koska varmaa on, että se jossain vaiheessa käy kopaisemassa.

Välineellisenä motivaattorina Fit¤Youlta upouudet ihana Better Bodies-soft baggyt nykyistä pienemmässä koossa. Menee ne nytkin jo jalkaan, mutta ei ne vielä kauhean hyvältä näytä. Matka siihen ei ole pitkä, vaan täysin saavutettavissa. Opettelenpahan samalla palkitsemaan itseäni jollakin ei-syötävällä. Samassa postipaketissa saapunut superhyperihana huppari menee jo ihan hyvin. Tavoittelen valmennuksessa painonpudotusta, kiinteytymistä ja voimanlisäystä, koska haaveilen osallistumisesta on rampille helmikuussa. Olkoon se minun pääpalkintoni valmennusjakson jälkeen.