Elämme jännittäviä aikoja!

Dodiih, se uuden ohjelman orjallinen noudattaminen kokonaista kaksi viikkoa ei toteutunut kuten piti, joten aloitin nyt yövuorojen päätyttyä uudestaan ja mittausaika sovitaan sitten vähän lähempänä kun alkaa kaksi viikkoa olla täynnä. Yöt meni kyllä oikein hyvin, normaalisti kerään 2-3 kiloa muutaman yövuoron päälle, nyt ei tullut plussaa ollenkaan. 

Ja näin vapailla pääsi sitten treenaamaankin. Ylihuomenna oli tarkoitus mennä uudestaan, ja tavoittelen nyt sitä joka toinen päivä-tahtia, koska haluan nähdä mittauksessa kuinka hyvin treeni voisi purra jos sitäkin orjallisesti tekisi sen 3-4 kertaa viikossa. Nythän minulla on työn alla Arnoldin kultainen kuusikko, erona alkuperäiseen se että leuanvedot korvaan ylätaljalla niin kauan että saan vielä painoa vähemmäksi ja saan aikaiseksi opetella tekniikan. Noin muuten tykkään ohjelmasta aivan hirveästi, treeni on pakerrettu tuntiin ja seuraavat 2 päivää huutaa heikoimmat paikat hoosiannaa. Kyllä se jonnekin siis perille menee! Jännittää tosin jo se mittaus.

Paino ei ole tippunut oikeastaan ollenkaan, mutta selkeästi jotain tapahtuu, kun vaatteet löystyy ympäriltä. Pääsin Tallinnassa sovittamaan ensimmäistä kertaa design-farkkuja, jotka tosiaan mahtuivat päälle. En kuitenkaan raaskinut ostaa, mutta ei se kauheasti jäänyt harmittamaan kun seuraavassa kaupassa jouduin pyytämään kaksi kertaa tuomaan pienempää kokoa. Pakkohan ne oli sitten ostaa. Dromet polttelee mielessä kun niitä on minulle niin ylistetty, pitäisi varmaan lähteä sovittamaan kun paikkakunnalta myyjä löytyy...

Syyskuun loppupuolella pitkästä aikaa piipaa-auto kutsuu, sen verran tuli lisätietoa asiasta. Tuttua hommaa ja on minulla kavereita sielläkin töissä, eipä siinä, mutta kyllä se aika haikeaksi vetää kun omalla työpaikalla niitä on kuitenkin enemmän ja on kivaa tehdä töitä yhdessä. Mutta en ala valittaa, kivaa se toinenkin työ on, ja on mainioita tyyppejä joiden kanssa kohta taas maanteitä suhaillaan. Pääasiahan kuitenkin on, ettei työt lopu. Eikä ne lopu.